Isoja muutoksia toimittajalla, mutta liian myöhään. Case closed.

Kuulimme muutama kuukausi sitten että Mammutilla oli vaihtunut toimitusjohtaja. Vaimoni otti puhelun ja hänellä olikin hyvä keskustelu rakentavassa hengessä toimarin kanssa. Tuloksena oli että työnjohtaja otti yhteyttä ja lähetti kaverin tekemään tavarantarkastajan pöytäkirjassa mainitut työt!

Kaveri tuli ja tuotapikaa alkoi tulla valmista. Juuttuvista liukuovista hän totesi että tuttu juttu, niiden tiivistämisessä ei saa käyttää polyuretaania vaan mieluummin vaikka ekovillaa. Yläreunasta kehys taipuu pienestäkin paineesta ja ovi jumittaa. Helppo juttu kun tietää mitä pitää korjata, ei mennyt montaa minuuttia kun ovet toimivat moitteetta. Kaikki muut, itseni mukaan lukien, arvioivat että ovi kehyksineen pitää nostaa paikaltaan ja asentaa uudelleen.

Saunan lauteet oli heikosti kiinnitetty, käytännössä paneelin varassa. Ne ja paneelit uusittiin, nyt tuli hyvä. Pesuhuoneen puolella oli jokunen laatta irti, nekin korjattiin.

MDF-sisäkattopaneelien ladontahan oli tyyliä "miten sattuu" ja olohuoneen kolme valaisinpistorasiaa eri paikassa kuin piirroksissa, ja vielä eri linjassa. Ajatus oli että viiston osan panelointi uusittaisiin olohuoneessa niin että ladonta olisi yhteneväinen. Tämä suunnitelma muuttui kun päätyseinän irvistävää hirsipaneelia korjattaessa kaveri irrotti kattolistan ja totesi että MDF:t ovat heikosti kiinni. Yhdellä sormella vetäen pari neliötä tuli alas saman tien. Todettiin että ne oli kiinnitetty viimeistelynaulaimella (tästä kyllä aikanaan tekovaiheessa reklamoitiin toimittajaa, mutta ilman vaikutusta). Kaveri neuvotteli Mammutin kanssa ja lopputulos oli että katot uusitaan. Hyvä juttu koska ne olisivat voineet tulla alas omia aikojaan. Sai viikoksi toisen tekijän messiin, mikä olikin järkevää. Kattojen teko nopeutuu yli tuplasti verrattuna yksin tekemiseen.

Alakerran noin 40 neliöisen huoneen paneelien irrotus kesti kuulemma noin 15 sekuntia, joten siitä voi päätellä että eipä ne kovin lujassa olleet.  Pienempien tilojen katot (wc:t, khh, varastot) päätettiin jättää ajan säästämiseksi ennalleen koska niissä irtoamisriski on pienempi. Eiköhän ne pysy kattolistojen varassa jos ei muuten.

Kuutisen viikkoa meni rempassa. Itse osallistuttiin ahkerasti siirtämällä tavaroita, siivoamalla, maalaamalla seinät (lisäksi pientä kittausta ja hiomista osaan), vahaamalla hirsiä uudelleen, neljä kertaa kävin kaatiksella. Nyt on viikon verran loppusiivottu ja palautettu järjestystä, yöpyminen onnistuu taas.

Pari pikkujuttua jäi vielä tekemättä, mutta kokonaisuutena olemme tässä vaiheessa omalta osaltamme tyytyväisiä.

Uusi toimitusjohtaja sai paljon hyvää aikaiseksi, harmi vain että hän pääsi puikkoihin liian myöhään, nimittäin Kalevassa oli juuri uutinen "Mammuttihirsi-taloja markkinoinut Pohjois-Suomen Hir­si­ta­lo­kes­kus konkurssiin – 40 työpaikkaa vaa­ka­lau­dal­la, noin 100 asiakkaan tilanne auki". Laiva ui jo liian syvällä.

Ja mitäkö tästä opimme...ainakin sen että muiden kokemuksista kannattaa ottaa oppia. Tärkeänä pitäisin myös vastaavan mestarin roolia, kannattaa palkata sellainen joka oikeasti tekeekin jotakin. Vastaavalta mestarilta pitää vaatia jokaisesta työmaalla käynnistä pöytäkirja tarkastuskohteista valokuvin. Sellaisen teko onnistuu nykyisin kännykällä josta sen voi tulostaa pdf:ksi.

Tosin vastaavan mestarin voisi korvata kokonaan sillä että jokaisen työn suorittaja ottaisi valokuvat ja kirjoittaisi aivan lyhyen selityksen. Tällöin työ voisi edistyä eikä tarvitsisi odotella vastaavan mestarin tarkistuskäyntiä. Samalla jäisi talteen dokumentit työvaiheista ja materiaaleista (esimerkiksi maaleista nimi ja värinumero).

Oma nimi dokumentissa voisi kummasti parantaa vastuunkantoa. Nykykäytännössähän tekijällä ei ole mitään vastuuta mistään, toimittajalla on, mutta sinne se katoaa pitkään alihankkijaketjuun.