Hiljaiseloa tontilla. Tavaraa oltaisiin kyllä tuomassa, vaikka entisillekään ei ole tapahtunut mitään. Ikkunat ja ovet olisi tuotu ja rontattu ilmeisesti metsään (eipä ne muualle mahdu) happanemaan, mutta ilmoitimme ettemme ota niitä vielä vastaan.
Ei mitään järkeä tuossa talotoimittajan touhussa. Kaikki kama sysätään asiakkaan vastuulle vaikkei asennusporukasta ole varmaa tietoa.
Vähän kyselimme asennusporukalle vuokra-asuntoa ja yksi löytyikin, mutta porukan yhteyshenkilöllä on luottotiedoissa merkintöjä. Emme kyllä halua tuohon soppaan lusikkaamme laittaa, on suuri riski että joudutaan ikävään välikäteen.
Kattotuolit ovat nyt lojuneet kuukauden metsässä. Alkaa tulla mustia pilkkuja, ei todellakaan näytä tilanne hyvältä.
Loppuviikosta rakennetaan autotallin pohja. Ahtaaksi menee kulku nosturiautolla rakennukselle, mutta itsepähän toimittaja niin halusi.
Mammutin työnjohtajan käytös puhelimessa on ala-arvoista. Lieneekö jonkinlainen nepotistinen suhde toimariin kun samalta kuulostaa laulu.
Eipä ole fiilikset kovin korkealla. Onneksi laitoimme isoimman laskun laatikkoon odottamaan parempia aikoja. Pitää muistaa että rakennusalalla äänivalta seuraa tilin saldoa.
Jos laskun maksaa, saattaa olla että toimittajan kiinnostus kohteeseen lopahtaa saman tien. Toimittajan kannalta olisi todennäköisesti edullisinta toimittaa sen verran rompetta että voi laskuttaa puolet ja sen jälkeen sanoa soromnoo.
No comments:
Post a Comment