Tänään vaimoni otti aika pitkäksi venyneen puhelun mammutin toimitusjohtajalle. Melko ympäripyöreää muminaa, ja meidän pitäisi kuulemma pyytää anteeksi työnjohtajalta. Mitäköhän se tarkoittaa, sitäkö että hän haukkuu meitä, vastaavaa mestariamme ja oman firman myyjiä?
Näyttää siltä että työnjohtaja suoraan sanoen valehtelee. Oli väittänyt tj:lle mm. että me olemme lähettäneet jonkun työporukan pois. Emme ole nähneet kuin kaksi miestä yhdestä porukasta, jotka sitten lähtivät pois vastoin työnjohtajan ohjeita. Sitä paitsi, miksi ihmeessä olisimme niin tehneet.
Työnjohtaja käski meidän koordinoida työporukan saapumisia, ilmoitella milloin työmaalle pääsee.
Nyt kuultiin sentään itse tj:n suusta että meidän ei tarvitse eikä meille kuulu työporukan ohjaaminen. Hyvä niin, emme missään tapauksessa halua ruveta tekemään toimittajan työnjohdon tehtäviä (näin muuttovalmiin mökin tilanneina).
Meillä on ollut periaatteena että ei haittaa jos jää kiinni totuuden puhumisesta. Näköjään kaikki keskustelut mammutin kanssa pitäisi tallentaa. KAIKKI lupaukset pitää olla kirjoitettuna kauppasopimukseen. Jos joku muukin on mammuttiin erehtymässä niin kannattaa ottaa joku oma rakennusalaa tunteva henkilö joka sitten suunnilleen jokaisen naulan ja ruuvin tarkkuudella käy listan läpi, ja syytä on myös listata ne asiat mistä toimittaja EI vastaa. Voipi tulla pitkä lista.
Normaalissa yksityishenkilöön kohdistuvassa kaupankäynnissä suullinen sopimus tai lupaus on yhtä pätevä kuin kirjallinen. Mammutilla puhe on "sanahelinää", Kun nimi on saatu paperiin, heidän ensisijainen tavoitteensa on kustannusten minimointi asiakkaasta, lopputuloksesta ja maineesta välittämättä.
Sellainen myöntyminen kuitenkin saatiin että tallin osuuden voi jättää laskusta vielä kaniin. Kertoi harkitsevansa kaupan purkamista. Uhosi että lasku on maksettava, tai itkettävä ja maksettava. No, onneksi pakka on kunnossa, ei tämä rahasta ole kiinni.
No comments:
Post a Comment